Mihin tarinat katosivat?
Maailma etenee karmeata kyytiä eteenpäin. Ihmiset ovat kiireisiä ja kohtaamiset lyhyitä. Kaikesta on tullut pikaruokaa – somepäivityksistä, uutisista tai vaikka viestittelystä ystävän kanssa. Kun käyn lenkillä, korvanapeista tulee luukuttaa podcast-koostetta, jotta ajankäytön potentiaali ei jäisi maksimoimatta. On juostava, koska muuten elämän juna pyyhältää ohitse.
Ihmisten on toki vaikea vastustaa somen aiheuttamia dopamiiniryöppyjä, ja samalla algoritmi palkitsee sisältöjä, jotka venyttävät syötteen aivotonta selaamista yön pikkutunneille. Sisällöntuotannossa taas näyttökerrat kasvavat samaan tahtiin ammatillisen egon kanssa. Tilannetta kuvaa hyvin se, että vuonna 2024 Oxford English Dictionary on valinnut termin ”brainrot” vuoden sanaksi.
Silti somekuplastani kaikuu hämmentävä kuiskaus, joka haikailee pidempien ja syvempien sisältöjen pariin. Yksittäiset havainnot kertovat, että ”katson mieluummin 2 minuutin videon kuin 15 sekunnin klipin”. Toinen on hurjistellut ”pitkän artikkelin” parissa. Onko universumin kellosta loppumassa paristo, mikä pakottaa ajan kulkemaan hitaammin?
On piristävää, että tämän vuoden katsotuin elokuva on The Odyssey. Vaikka suurin osa kuluttamastamme mediasisällöstä on pikaruokaa, vajaa 3 tuntia kellottava filmi on tarina, joka perustuu länsimaisen kirjallisuuden vanhimman teoksen, Iliaan, jatko-osaan. Tämä antaa toivoa ajatukselle, että ihmiset kaipaavat vielä klassisia tarinoita.
Miksi me kuitenkin tunnumme itse vetävämme kehitystä toiseen suuntaan? Luulen, että olemme vain tottuneet nopeuteen. Ja koska vauhtisokeus riivaa yhteiskuntaa, on viestijöiden vain helppo liittyä moottoritielle paahtamaan.
Entä jos kokeilisimme ajaa hitaampaa reittiä? Kokeilisimme kaivaa syvemmältä pelkän pinnan raapimisen sijaan. Laittaisimme fokuksemme näyttökertojen sijaan siihen, mitä haluamme ihmisten tuntevan. Koska mikään ei muutu, jos 100 000 katselukertaa ei aiheuta yhtäkään tunnetta.
Hyvä tarina saa ihmisen tuntemaan tai muuttamaan ajatteluaan. Hyvä tarina inspiroi. Enkä nyt puhu siitä, että ihminen katsoo videon ja päättää ostaa tuotteen saman tien. Puhun pysyvästä muutostilasta. Siitä, että tarina on koskettanut jotain sellaista paikkaa ihmisessä, mihin lyhytsisällöillä ei ole mitään saumaa päästä käsiksi.
Itsekin viestintää tekevänä en odota vallankumousta. Lyhyillä sisällöillä on ehdottomasti paikkansa. Mutta silti alati kiihtyvässä maailmassa haluan välillä pysähtyä ja muistuttaa itseäni, että voimakas tarina päihittää lyhyen sisällön yleensä 100-0.
Pete Lauronen, markkinoinnin asiantuntija, silloin tällöin hidastaja.
